NYLANDS KAMMARKONSERTER

Ett Land i Toner

Varmt välkommen! I dag firar vi Finlands självständighet med

en timme av finländsk musik.

Lämpimästi tervetuloa! Tänään juhlimme Suomen itsenäisyyttä tunnin mittaisella suomalaisen musiikin konsertilla.

Program/Ohjelma

Jean Sibelius (1865–1957) ~ 10 min

Five Pieces for Violin and Piano, Op. 81
No. 1: Mazurka
No. 2: Rondino
No. 3: Valse

Novellette, Op. 102

Olli Mustonen (b. 1967) ~ 18 min

Cello Sonata

Aarre Merikanto (1893–1958) ~ 22 min

Piano Trio in A minor

Jean Sibelius

(SV)

Jean Sibelius (1865–1957) var en finländsk kompositör vars musik kom att spela en stor roll i hur den finländska identiteten växte fram.
Han är mest känd för sina symfonier, men också för sin Violinkonsert och flera populära orkesterverk. Ett av hans tidiga verk, Kullervo – inspirerat av Kalevala gjorde honom känd redan på 1890-talet och visar tydligt hur nära hans musik låg den finländska historien och folksjälen.

Fem stycken för violin och piano (op. 81) skrev Sibelius mellan 1915 och 1918. De gavs ut som en samling korta musikstycken, och han komponerade många liknande små verk under 1910-1920-talen. Varje del har sin egen danslika karaktär och fungerar fint även som fristående stycke.

I dag får vi höra de tre första delarna: Mazurka, Rondino och Valse.

Novellette skrevs 1922 och var tänkt att ingå i en ny samling korta pianostycken. Men Sibelius fortsatte aldrig serien, och Novellette blev därför ett ensamt, fristående verk.

Vi har valt att inleda konserten med några av Sibelius mindre kammarmusikstycken, eftersom de är en viktig del av hans skapande men inte lika ofta spelas som hans stora orkesterverk. Många av hans duostycken för violin och piano är dessutom älskade klassiker fyllda med melodi, spelglädje och den typ av lyrisk stämning som passar särskilt bra på en dag som denna.

(FI)

Jean Sibelius (1865–1957) oli suomalainen myöhäisromantiikan säveltäjä, jonka tuotanto oli tärkeässä osassa kansallisidentiteetin muodostumista. Sibeliuksen keskeisimmät teokset ovat hänen sinfoniansa, mutta niiden lisäksi erityisesti Viulukonsertto sekä orkesterisarjat ovat erittäin tunnettuja. Kalevalaan pohjautuva Kullervo, jolla Sibelius kasvatti mainettaan 1890-luvulla, on hyvä esimerkki suomalaisuuden merkityksestä Sibeliuksen musiikissa.

Viisi kappaletta viululle ja pianolle (op. 81) sävellettiin vuosina 1915–1918 ja julkaistiin viiden kappaleen sarjana. Sibelius sävelsi tämänkaltaisia pieniä kamarimusiikkisarjoja erityisesti 1910–1920-luvuilla, ja jokainen tanssinomainenosa toimii hyvin myös erillään muista. Tänään tästä sarjasta kuullaan kolme ensimmäistä osaa: Mazurka, Rondino ja Valse.

Novellette on sävelletty vuonna 1922 ja sen oli tarkoitus olla osa pienten kappaleiden sarjaa. Muita osia ei kuitenkaan koskaan syntynyt, joten Novellette jäi yksittäiseksi kappaleeksi.

Halusimme valita konserttimme alkuun pienen alkupalan Sibeliuksen kamarimusiikkisarjoista, sillä ne ovat tärkeä osa hänen tuotantoaan, ja erityisesti monet viulun ja pianon duot ovat laajasti tunnettuja klassikoita. Nämä sarjat ovat tyyliltään hyvin salonkityylisiä ja melodisia, ja siksi ne sopivat hienosti tämän päivän tilaisuuteen.

Olli Mustonen

(SV)

Olli Mustonen (f. 1967) är en av världens mest eftertraktade musiker och en av Finlands mest särpräglade musikaliska röster – en tonsättare, pianist och dirigent vars verk präglas av stark rytmik, skarpa kontraster och ett helt eget harmoniskt språk.

Hans Sonat för cello och piano (2006) är ett lysande exempel på detta. Skriven för långvariga musikaliska samarbetspartners förenar verket virtuos energi med ögonblick av skör eftertanke.

Den första satsen öppnar sonaten med linjer som känns sökande och nästan improvisatoriska, där olika karaktärer avlöser varandra. I den andra satsen möts instrumenten i ett organiskt, mjukt flöde som då och då bryts av uttrycksfull och tekniskt krävande virtuositet.

Den tredje satsen – i traditionell mening nästan som ett scherzo eller intermezzo – öppnar rytmiska och nästan slagverkslika dimensioner.

Finalsatsen bygger upp mot sonatens avslutning genom att återknyta till motiv från tidigare satser och driva dem mot sina största tekniska och musikaliska ytterligheter.

Djupt rotad i den finländska musiktraditionen men ändå helt sin egen hämtar Mustonen ofta inspiration från äldre stilar och tonsättare, som han omformar genom sitt energiska och fantasifulla uttryck.

Vi valde att spela Mustonens cellosonat eftersom den sticker ut från det mesta inom samtida kammarmusik av liknande slag. För oss utgör den programmets grund, eftersom den befinner sig i ett fascinerande möte mellan tradition och förnyelse. Precis som Sibelius och Merikanto gjorde i sina epoker fångar Mustonen något djupt finländskt samtidigt som han talar ett helt eget musikaliskt språk. Hans musik bjuder in lyssnaren till en värld där eftertanke och intensitet samexisterar, och där det förflutna klingar starkt i nuet.

(FI)

Olli Mustonen (s. 1967) on yksi maailman kysytyimmistä muusikoista ja samalla yksi Suomen omaleimaisimmista musiikillisista äänistä – säveltäjä, pianisti ja kapellimestari, jonka teoksille ovat tyypillisiä vahva rytmiikka, rohkeat vastakohdat ja hyvin henkilökohtainen harmoninen kieli.

Hänen Sonaatti sellolle ja pianolle (2006) on hieno esimerkki näiden piirteiden yhdistelmästä. Teos on kirjoitettu Mustosen pitkäaikaisille taiteellisille kollegoille, ja siinä virtuoosinen energia sekoittuu herkkään, sisäänpäin kääntyvään tunnelmaan.

Ensimmäinen osa avautuu etsivillä ja lähes improvisaatiomaisilla linjoilla, jotka vaihtavat luonnettaan kuin keskustelu. Toisessa osassa instrumentit sulautuvat yhteen pehmeästi ja luonnollisesti, mutta musiikkiin ilmestyy välillä voimakkaita, teknisesti vaativia virtuoosisia purkauksia.

Kolmas osa – eräänlaisena scherzon tai intermezzon vastineena – avaa rytmisiä ja lähes lyömäsoittimellisia ulottuvuuksia.

Finaalissa teos rakentuu kohti päätöstään palaamalla aiempien osien teemoihin ja viemällä ne sekä teknisesti että musiikillisesti äärimmilleen.

Vaikka Mustosen musiikki on syvästi sidoksissa suomalaiseen musiikkiperinteeseen, hänen ilmaisunsa on täysin ainutlaatuista. Hän ammentaa usein inspiraatiota menneiden aikojen säveltäjistä ja tyyleistä, mutta muovaa ne omaperäisen, energisen ja mielikuvituksellisen näkemyksensä kautta.

Valitsimme ohjelmaamme Mustosen sellosonaatin, koska se erottuu edukseen muusta oman aikansa kamarimusiikista. Teos muodostaa meille koko konsertin perustan: se sijaitsee kiehtovassa kohdassa perinteen ja uudistumisen rajalla. Samalla tavoin kuin Sibelius ja Merikanto omilla aikakausillaan, myös Mustonen tavoittaa jotain syvästi suomalaista – mutta täysin omanlaisella kielellään. Hänen musiikkinsa kutsuu kuulijan maailmaan, jossa herkkyys ja intensiteetti elävät rinnakkain ja jossa menneisyys kaikuu vahvasti nykyhetkessä.

d64c12b42762f1f535440ba59468b90fc48ea4e4fc05585c40d6987f8de1.jpg

Aarre Merikanto

(SV)

Aarre Merikanto (1893–1958) föddes i Helsingfors i en mycket musikalisk familj sommaren 1893. Hans far, Oskar Merikanto, var organist, pianist och kompositör, så musiken fanns med från allra första början. Aarre slutade skolan redan i sjuan för att kunna satsa helt på komponerandet.

Han studerade musik både i Helsingfors, Leipzig och Moskva. Pianotrion, som skrevs år 1917 – samma år som Finland blev självständigt – hör till Merikantos mer romantiska verk. Senare, under 1920-talet, utvecklade han en helt egen modernistisk stil. Bland hans viktigaste verk finns operan Juha, Symfoni nr 1, Pan och Violinkonsert nr 2.

På 1930-talet gick Merikanto tillbaka till en mer traditionell och nyklassicistisk stil. Han tilldelades Pro Finlandia-medaljen 1948 och arbetade som professor i komposition vid Sibelius-Akademin från 1951 fram till sin död 1958. Under sin livstid hamnade mycket av hans musik lite i skymundan, men från och med 1960-talet har hans verk fått nytt intresse och uppskattning.

Vi har valt att ta med just denna pianotrio i konserten eftersom de olika musikaliska färgerna och stilarna fascinerade oss. Den första satsen har harmonier som påminner om Rachmaninovs musik, medan den andra satsen tydligt hämtar inspiration från franska tonsättare som Ravel och Debussy.

Under repetitionerna började vi också fundera på om de fyra satserna kan spegla Finlands fyra årstider. Den andra satsen känns som ett vinterlandskap i skogen, medan den fjärde satsen bjuder på något som liknar eleganta sommarfester.

(FI)

Aarre Merikanto (1893–1958) syntyi musikaaliseen perheeseen Helsingissä kesällä 1893. Hänen isänsä, urkuri, pianisti ja säveltäjä Oskar Merikanto, vaikutti vahvasti hänen varhaisiin vuosiinsa, ja musiikki oli luonnollinen osa hänen lapsuuttaan. Aarre lopetti koulunkäynnin jo seitsemännellä luokalla keskittyäkseen sävellysopintoihin.

Hän opiskeli musiikkia Helsingin lisäksi myös Leipzigissa ja Moskovassa. Suomen itsenäistymisvuonna 1917 sävelletty Pianotrio kuuluu Merikannon romanttiseen tuotantoon, vaikka hän kehitti 1920-luvulla hyvin omaleimaisen modernistisen tyylinsä. Hänen keskeisiä teoksiaan ovat muun muassa ooppera Juha, Sinfonia nro 1, Pan sekä Viulukonsertto nro 2.

1930-luvulla Merikanto siirtyi selvästi perinteisempään ja klassisempaan tyyliin. Hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1948, ja hän toimi sävellyksen professorina Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1951 kuolemaansa saakka. Merikanto menehtyi keuhkosyöpään vuonna 1958. Hänen tuotantonsa jäi pitkälti varjoon hänen elinaikanaan, mutta 1960-luvulta alkaen hänen musiikkinsa on saanut uutta arvostusta.

Valitsimme tämän pianotrion konserttiimme, koska teoksen monipuoliset tyylilliset vivahteet kiehtoivat meitä. Ensimmäisessä osassa on samanlaista soinnillisuutta kuin Rachmaninovin musiikissa, kun taas toinen osa tuo mieleen ranskalaisen impressionismin – esimerkiksi Ravelin tai Debussyn.

Harjoituksissa aloimme pohtia, että teoksen osat muistuttavat myös Suomen neljää vuodenaikaa. Toinen osa avaa eteemme talvisen metsämaiseman, kun taas neljännessä osassa tuntuu kuin viettäisimme elegantteja kesäjuhlia.